Kauden neljäs kilpailu oli jo kolmas reissu Botniaringille Tehdastiimin suhteellisen lyhyen historian aikana. Ja mikäs siinä, rata ja puitteet ovat mainiot. Ainoa miinus tulee meidän Helsingin kekkopäiden vinkkelistä kaukaisesta sijainnista. Onneksi on käytössä hyvä bussi ja bussikuski.
Pinkki tiimi saapui myös ajoissa paikalle, joten ehdittiin kimpassa ratakävelylle vielä torstai-iltana. Nämä ovat tärkeitä juttuja sitten kun kisassa on nopeasti tehtävä päätös siitä, annetaanko valua leveäksi tai ohjataanko kelkkana sora-alueen yli, jotta ei jäätäisi kiinni lentohiekkaan.
77:n miehistö oli taas vähän erilaisessa koostumuksessa kun Mikko Merelää tuurasi Timo McKeown.
Tehdastiimi 66 ja 77 vaihtaa tuntemuksia treeneissä....
Perjantaina oli kuivaa, mutta kisapäivälle oli luvattu vaihtelevaa säätä.
Devil-autokunnan testit sujuivat hyvin, joskin Viikinki joutui huoltohommiin. Pyörän laakeri piti vaihtaa ja samalla takajarrut. Kuivalla kelillä ajettiin kaikki sekunnin sisään. Toni Harsia ajoi vähiten, ja hänellä jäikin eniten reserviä, kuten aika-ajon suorittavalla kuljettajalla pitääkin. Harsian itse asiassa pitäisi harjoituspäivänä ajaa eniten, koska aika-ajo ajetaan hieman eri tavalla kuin tasainen kisavauhti. Tähän ehkä on tulossa muutosta.
Pinkistä puuttui aluksi vauhtia, mutta Luisu teki kaikkensa, bensapumppua myöten, ja kyyti löytyi iltaan mennessä.
Parasta kisareissuilla on ajamisen lisäksi hyvät keskustelut. Voi mennä tuntemattomalle juttelemaan ja aihe on heti molemmilla sama. Tämä pätee varmaan yleisemminkin siihen, miksi ihmiset mielellään kokoontuvat yhteen mieluisan harrastuksen pariin.
Tänä vuonna olemme saaneet tutustua moniin uusiin tiimeihin ja ihmisiin, jotka yöpyvät varikolla kuten mekin. Viime vuonna kokoonnuttiin hotelleilla.
Micra-porukan yhteishenki on upea. Autetaan toinen toistaan, osia myydään ja vaihdellaan ja työkaluja lainaillaan. Kyräilyä ei ilmene.
Kisa-aamuun herättiin jännittävissä tunnelmissa. Tuntui siltä, että nyt saattaisimme olla lähempänä kärkeä kuin kertaakaan aikaisemmin, ainakin kuivalla. Säätiedotteet tosin alkoivat olla yhtä mieltä siitä, että kisassa tulee vettä ja paljon.
Villieläin.....
Villieläin....
Aika-ajo lähti meiltä hyvin käyntiin ja alussa tuloslistan kärjessä oli hetken aikaa kaksi Tehdastiimin autoa!
Harsia lunasti lupauksensa ja ajoi 2:09:5 -ajan, kuten oli uhonnut. Kaikki top10-ajat syntyivät session alussa. Ainoana poikkeuksena Luisu, joka lopussa nosti Pinkin meidän edelle ruutuun 6.
Tehdastiimin autot pääsivät starttaamaan kilpailuun hienosti ruuduista 6 ja 7.
Kisan alussa Harsia lähti hyvin ja nousi viidenneksi. Luisu juuttui taakse ruuhkaan, josta läpi pääseminen kesti useita kierroksia. Pinkin kisavauhti oli kuitenkin parempaa ja Luisu nousi edelle noin puolen tunnin kohdalla kun sade alkoi.
Meidän suunnitelmana oli ajaa tankillinen per kuski. Harsia siis pysyi radalla pidempään kuin useimmat ja ajoi 2 tuntia putkeen.
Seuraavaksi rattiin tuli Iva, jonka ajohaalarit olivat jostain syystä täynnä muurahaisia. :) Kaikkea voi kisoissa sattua, mutta tämä oli jo omassa luokassaan. Nyt oli pakko tulla toimeen muurahaisten kanssa.
Isompi ongelma oli, että hänen ajovuorolle sattui kaikista kovin sade, vaikka sitä pyrittiin välttämään. Ivalla on vähiten sadekokemusta, mutta toisaalta tässä sitä nyt kertyi roppakaupalla.
Kilpailun lopulla Tomi Pellinen tuli vielä kahdeksi tunniksi rattiin. Aivan lopussa radalle alkoi muodostua vihdoin kuiva ajoura ja sen ulkopuolelle ajautuminen teki pienen tepposen. Auto ajautui märällä yhä kauemmas ajourasta ja lopulta pito löytyi vasta radan ulkopuolelta. "Normal racing incident". ...tämän takia niitä ratakävelyjä tehdään.
Ruutulipulle tultiin sijalla 13. joka nousi vielä yhdellä erään tiimin rikkeen vuoksi.
Pinkki 77 sijoittui yhdeksänneksi.
Tässä kisassa kaikilla kului paljon polttoainetta. Jotkut joutuivat tankkaamaan kolmesti kilpailun aikana. Me selvittiin kolmella tankillisella, eli kahdella tankkauksella kisassa, mutta meilläkin bensavalo paloi ruutulipulla. Yleensä ei ole tehnyt sen kanssa yhtään tiukkaa.
Autossa näkyi kisan jälkeen "käytön jälkiä". Vaihtoon meni vetoakselia, laakereita, jarruja... Mutta onpahan ajettu tosissaan ja maaliin selvittiin.
Huoltotoimenpiteitä
Kierrokset jakaantuivat seuraavasti :
Harsia 49
Iva 53
Pellinen 45
Voittaja ajoi 150 kierrosta ja toiseksi tullut 151 kierrosta. Älkää kysykö, miten se on mahdollista, mutta näin oli.
Pinkki ajoi 149 kierrosta ja me 147.
Ajassa mitattuna jäimme voittajasta 10 minuuttia. Tämä ei ole enää niin valtavan paljon.
Tässä kilpailussa oli paljon hyvää.
Puhelimet toimivat täydet kuusi tuntia.
Tulos oli kelvollinen haastavassa kelissä. Kuskeilla on oppimisprosessi kesken sateella ajon suhteen. Joka kerralla opitaan. Ensin tulee varmuutta ja sitten vauhtia. Taktiikka osui täysin nappiin. Pakolliset minuutin stopit otettiin sellaisiin kohtiin, missä niistä oli muutakin hyötyä kuin sääntökirjan määräämä välttämättömyys.
Muuttujia kisassa oli onneksi vähemmän. Yllättäviä käänteitä ei tapahtunut.
... Paitsi ne muurahaiset.
Pinkki tiimi saapui myös ajoissa paikalle, joten ehdittiin kimpassa ratakävelylle vielä torstai-iltana. Nämä ovat tärkeitä juttuja sitten kun kisassa on nopeasti tehtävä päätös siitä, annetaanko valua leveäksi tai ohjataanko kelkkana sora-alueen yli, jotta ei jäätäisi kiinni lentohiekkaan.
77:n miehistö oli taas vähän erilaisessa koostumuksessa kun Mikko Merelää tuurasi Timo McKeown.
Tehdastiimi 66 ja 77 vaihtaa tuntemuksia treeneissä....
Perjantaina oli kuivaa, mutta kisapäivälle oli luvattu vaihtelevaa säätä.
Devil-autokunnan testit sujuivat hyvin, joskin Viikinki joutui huoltohommiin. Pyörän laakeri piti vaihtaa ja samalla takajarrut. Kuivalla kelillä ajettiin kaikki sekunnin sisään. Toni Harsia ajoi vähiten, ja hänellä jäikin eniten reserviä, kuten aika-ajon suorittavalla kuljettajalla pitääkin. Harsian itse asiassa pitäisi harjoituspäivänä ajaa eniten, koska aika-ajo ajetaan hieman eri tavalla kuin tasainen kisavauhti. Tähän ehkä on tulossa muutosta.
Pinkistä puuttui aluksi vauhtia, mutta Luisu teki kaikkensa, bensapumppua myöten, ja kyyti löytyi iltaan mennessä.
Parasta kisareissuilla on ajamisen lisäksi hyvät keskustelut. Voi mennä tuntemattomalle juttelemaan ja aihe on heti molemmilla sama. Tämä pätee varmaan yleisemminkin siihen, miksi ihmiset mielellään kokoontuvat yhteen mieluisan harrastuksen pariin.
Tänä vuonna olemme saaneet tutustua moniin uusiin tiimeihin ja ihmisiin, jotka yöpyvät varikolla kuten mekin. Viime vuonna kokoonnuttiin hotelleilla.
Micra-porukan yhteishenki on upea. Autetaan toinen toistaan, osia myydään ja vaihdellaan ja työkaluja lainaillaan. Kyräilyä ei ilmene.
Kisa-aamuun herättiin jännittävissä tunnelmissa. Tuntui siltä, että nyt saattaisimme olla lähempänä kärkeä kuin kertaakaan aikaisemmin, ainakin kuivalla. Säätiedotteet tosin alkoivat olla yhtä mieltä siitä, että kisassa tulee vettä ja paljon.
Villieläin.....
Villieläin....
Aika-ajo lähti meiltä hyvin käyntiin ja alussa tuloslistan kärjessä oli hetken aikaa kaksi Tehdastiimin autoa!
Harsia lunasti lupauksensa ja ajoi 2:09:5 -ajan, kuten oli uhonnut. Kaikki top10-ajat syntyivät session alussa. Ainoana poikkeuksena Luisu, joka lopussa nosti Pinkin meidän edelle ruutuun 6.
Tehdastiimin autot pääsivät starttaamaan kilpailuun hienosti ruuduista 6 ja 7.
Kisan alussa Harsia lähti hyvin ja nousi viidenneksi. Luisu juuttui taakse ruuhkaan, josta läpi pääseminen kesti useita kierroksia. Pinkin kisavauhti oli kuitenkin parempaa ja Luisu nousi edelle noin puolen tunnin kohdalla kun sade alkoi.
Meidän suunnitelmana oli ajaa tankillinen per kuski. Harsia siis pysyi radalla pidempään kuin useimmat ja ajoi 2 tuntia putkeen.
Seuraavaksi rattiin tuli Iva, jonka ajohaalarit olivat jostain syystä täynnä muurahaisia. :) Kaikkea voi kisoissa sattua, mutta tämä oli jo omassa luokassaan. Nyt oli pakko tulla toimeen muurahaisten kanssa.
Isompi ongelma oli, että hänen ajovuorolle sattui kaikista kovin sade, vaikka sitä pyrittiin välttämään. Ivalla on vähiten sadekokemusta, mutta toisaalta tässä sitä nyt kertyi roppakaupalla.
Kilpailun lopulla Tomi Pellinen tuli vielä kahdeksi tunniksi rattiin. Aivan lopussa radalle alkoi muodostua vihdoin kuiva ajoura ja sen ulkopuolelle ajautuminen teki pienen tepposen. Auto ajautui märällä yhä kauemmas ajourasta ja lopulta pito löytyi vasta radan ulkopuolelta. "Normal racing incident". ...tämän takia niitä ratakävelyjä tehdään.
Ruutulipulle tultiin sijalla 13. joka nousi vielä yhdellä erään tiimin rikkeen vuoksi.
Pinkki 77 sijoittui yhdeksänneksi.
Tässä kisassa kaikilla kului paljon polttoainetta. Jotkut joutuivat tankkaamaan kolmesti kilpailun aikana. Me selvittiin kolmella tankillisella, eli kahdella tankkauksella kisassa, mutta meilläkin bensavalo paloi ruutulipulla. Yleensä ei ole tehnyt sen kanssa yhtään tiukkaa.
Autossa näkyi kisan jälkeen "käytön jälkiä". Vaihtoon meni vetoakselia, laakereita, jarruja... Mutta onpahan ajettu tosissaan ja maaliin selvittiin.
Huoltotoimenpiteitä
Kierrokset jakaantuivat seuraavasti :
Harsia 49
Iva 53
Pellinen 45
Voittaja ajoi 150 kierrosta ja toiseksi tullut 151 kierrosta. Älkää kysykö, miten se on mahdollista, mutta näin oli.
Pinkki ajoi 149 kierrosta ja me 147.
Ajassa mitattuna jäimme voittajasta 10 minuuttia. Tämä ei ole enää niin valtavan paljon.
Tässä kilpailussa oli paljon hyvää.
Puhelimet toimivat täydet kuusi tuntia.
Tulos oli kelvollinen haastavassa kelissä. Kuskeilla on oppimisprosessi kesken sateella ajon suhteen. Joka kerralla opitaan. Ensin tulee varmuutta ja sitten vauhtia. Taktiikka osui täysin nappiin. Pakolliset minuutin stopit otettiin sellaisiin kohtiin, missä niistä oli muutakin hyötyä kuin sääntökirjan määräämä välttämättömyys.
Muuttujia kisassa oli onneksi vähemmän. Yllättäviä käänteitä ei tapahtunut.
... Paitsi ne muurahaiset.
Tomi tyytyväisenä maalissa
|
|