Motopark 12.7.2025
Virtasalmen Motopark oli uusi tuttavuus koko Tehdastiimille. Radalle tultiin torstaina myöhään ja suunnattiin iltakävelylle. Mukana oli molempien autokuntien kuskit.
Ajolinjojen opiskelu rataa kävelemällä ei ehkä ole mielekästä silloin kun rata on kuljettajalle uusi, mutta pomput, kanttikivet ja ulosajoalueet on tärkeät tutkia huolella etukäteen. 
Perjantain testipäivänä sää oli vaihteleva. Kemorasta viisastuneena nyt menimme radalle myös sateella, siitäkin huolimatta, että kisapäivälle oli luvattu aurinkoista hellesäätä. Motoparkissa on monta paikkaa, jotka kysyvät kuskilta hieman rohkeutta ja kun on selvinnyt siellä märällä kelillä, saa hyvin itsevarmuutta ajamiseen kuivalla radalla.
Etukäteen ajateltuna Motopark vaikutti paikalta, jossa on vaikea ohittaa. Tämä luulo osoittautui vääräksi, joskin siellä pitää miettiä miten ohittaa ja missä kohtaa. Paras ohituspaikka on pitkän suoran päässä, johon meidän autolla tullaan 165 km/h ja käännetään vasemmalle alamäkeen lähes täysillä. Tässä kohdassa tuli joillekin kolareita ja yksi auto pyöri jopa pari kertaa katon kautta ympäri. Toinen ohituspaikka on radan viimeinen mutka. Siinä ei kuitenkaan sikaaniin mahdu kahta autoa rinnan, tai ainakin molemmat häviävät paljon aikaa. Ohitus on syytä tehdä ajoissa, viimeistään jarrutuksessa.
Kisapäivän aikataulu oli tiukka ja aika-ajo oli normaalia lyhyempi. Meillekin kävi siinä ohraisesti kun koko sessio meni ruuhkassa ajeluun. Jatkossa pyritään antamaan autoon parempaa informaatiota.
Kisaan startattiin ruudusta 23. Tehdastiimi 77 oli ruudussa 15. He valittivat heikkoa suoranopeutta.
Toni Harsia löysi kilpailun alussa kuitenkin kohtuullisen hyvän raon, missä pystyi ajamaan tasaisia kierrosaikoja ilman liiallista kamppailua. Tarkoitus oli ajaa tankillinen yhtä soittoa, mutta kuski tunsi vikaa jarruissa jo alle tunnin ajon jälkeen. Taktiikkaa päätettiin muuttaa ja tarkistaa jarrut. Tämä oli viikonlopun paras päätös. Brembon jarrupalat olivat aivan loppu. Miten tässä näin pääsi käymään?
Palat vaihdettiin ja kuski samalla. Harsia pois ja Iva palasi radalle 8 kierrosta kärkeä perässä. Vaihtoineen ja varikkostoppeineen siis meidän yksi ratakierros oli kestänyt noin 14 minuuttia. Itse palojen vaihto sujui suhteellisen rivakasti.
Ivan vuorolle sattui se aiemmin mainittu katon kautta kieriskellyt auto, joka aiheutti punaiset liput radalle. Oli meiltä taktinen virhe jättää tulematta ilmaiseen tankkaukseen tuossa kohdassa. Olisimme ehtineet sen tehdä ennen kuin punainen lippu nousi ja varikon portti suljettiin, mutta spotteri (allekirjoittanut) arpoi hetken liian pitkään. Kisan lopputuloksissa ne tiimit olivat korkealla, jotka varikolle ehtivät, muiden muassa koko kärkikolmikko.
Uusintalähtöä joutuivat kuljettajat odottelemaan 40 minuuttia paahtavan kuumissa autoissa. Iva kesti helteen, ja vaikka nukahtikin uusintalähdössä, ajoi mallikkaan ajovuoron. Devil-Micra on todella nopea ja hyvä auto, jonka ajaminen tuo sen jokaiselle kuljettajalle suurta nautintoa.
Ivan jälkeen hyvistä suoravauhdeista ja kaarreominaisuuksista sai nauttia Tomi Pellinen ja kisan lopussa tuli vielä Toni Harsia tunniksi rattiin.
Helteinen sää ja kovavauhtinen rata verottivat muitakin, eikä ainoastaan meidän jarrupaloja. Kisan lopussa monille tuli ongelmia ja niiden seurauksena Harsia toi auton maaliin sijalla 27.
Yllätysvoittaja Sheet Billet ajoi 157 kierrosta ja me 147.
Voidaan vain jossitella, miten korkealla olisimme olleet ilman niitä menetettyä kahdeksaa kierrosta ja töpättyä varikkotaktiikkaa punaisten lippujen kohdalla.
Se on kuitenkin turhaa. Kilpailu oli kaikesta huolimatta valtavan hieno kokemus. Motoparkin jälleen eivät muut Suomen radat tunnu enää miltään.
Tehdastiimi 66 ajovuorot jakaantuivat seuraavasti:
Harsia 33
Iva 37
Pellinen 43
Harsia 34
Tehdastiimi77 otti torjuntavoiton ja sinnitteli maaliin sijalla 15.
Heidän kuljettajat ajoivat järjestyksessä Antti Luisu Hänninen, Mikko Merelä ja Hans Luomakoski.